Hyvät lukijat!

Pihkovan kellot päätti Imatra-sarjan – ja sai hienot arvostelut

"Hirvisaari osaa luoda kiehtovia ihmisiä ja maailmoja, tempaista mukaansa historialliselle piknikille. Siksi häntä luetaan, siksi rakastetaan."

Maija Alftan, Helsingin Sanomat

"Dokumentaarisesti luotettavat kehykset ja kirjoittajan kiintymys henkilöihin välittyvät Laila Hirvisaaren Imatra-sarjan uudesta kirjasta vaivatta. Tyyli kertoa on visuaalisuudessa ja tunteineen varmasti useimpia lukijoitaan lähellä.

[...]

Maailmassa, jossa julmuus villiintyy absurdiksi, musta ja valkoinen sekoittuvat. Väkivallan ja selittämättömän tragedian keskellä yksilö riisutaan ikään kuin "värittömäksi" - henkisesti ja fyysisesti paljaaksi.

Pohjimmiltaan teoksen ihmiset erityisominaisuuksineen ja huomattavine varallisuuseroineen ovat toistensa tasalla, mikä yhdistettynä ylityöllistetyn sotasairaalan kaaokseen ja väistämättömään byrokratiaan kuvastaa poikkeusolojen tilanteita. Inhimillisyys on koetuksella. Silti se pysyy myös kriisivaiheessa läsnä sekä luonnollisena voimana että heikkoutena."

Teppo Kulmala, Keskisuomalainen

Kirjailija ei sairaalajaksoissa tyydy tv-sarjatohtorointiin, vaan antaa sanojen lävitse kuulua myös sota-ajan epätoivon, loputtoman väsymyksen ja epävarmuuden tunteet. Amputoitujen sotilaiden aavekivut, yölliset painajaiset, punatauti, mätivät haavat, syöpäläiset ja hyytynyt veri kirjavoittavat lukukokemusta, vaikkei niillä mitenkään mässäillä. Sota on raakaa, on ollut aina. Anna-Kristiina joutuu uuvuttavan urakkansa keskellä miettimään, mitä lääkärin etiikka on: onko kaikkia autettava, kiduttajiakin?

[...]

Mutta on Pihkovan kelloissa mukana myös iloa, hyväntekijöitä, sydämen rohkeutta ja huumoria. Henkilögalleria on jälleen laaja. Reipasotteiset maalaisnaiset, joilla on sana hallussa, ovat aina olleet kirjailijan suosikkeja, niin nytkin: sotasairaalan keittäjä Irotska lemmenkaipuussaan on hauska hahmo. Vanha sanitääri Gennadi taas on ylimaallisen lempeä setämies, tuki ja turva. Saksalaisista sotilaista kirja antaa kliseisen kuvan, mutta inhimillisyyden pilkahduskin koetaan. Ja romaanin tavoitelluimmat poikamiehet, he ovat tietysti vakavia, hiljaisen salaperäisiä ja ah niin miehekkäitä.

Tiina Räikkönen, Uutis-Vuoksi