| Hyvät lukijat!Tervehdys teille toukokuisesta Tuusulasta, jossa luonto alkaa olla kauneimmillaan. Tuomet ovat täydessä kukassa ja koivujen vihreä on vielä läpikuultavaa. Pihaani on istutettu paljon uusia tulppaaneja ja joka aamu on jännittävä nähdä miten ne ovat kasvaneet mitä värejä on aukeamassa. Kirjailijan elämässä tämä vuoden kaunein aika on vuoden kiireisintä. Aamuvarhaisesta iltaan istun tietokoneen ääressä uppoutuneena Imatran seudun maisemiin ja 1900-luvun alun toisen sortokauden tunnelmiin. Ensi syksynä ilmestyvän Vuoksen helmen loppuluvut ovat käsillä. Romaanihenkilöitteni kanssa pääsin tässä romaanissa käymään myös Terijoella, mutta nyt olen jo takaisin Ritikanrannassa. Julian ja Vilman ja muiden tuttujen elämässä on yllättäviä käänteitä, mutta uusiakin henkilöitä on ilmaantunut Tornatorin ja Valtionhotellin tuntumaan. Romaanin loppuun saattaminen vaatii vielä viikkojen keskittymistä ja ankaraa työtä, mutta välillä voi nostaa katseensa kohti vihreää maisemaa ja kuulla avoimesta parvekkeen ovesta lintujen liverryksen. Voi tätä Suomen kevään ihanuutta! Se antaa voimaa. Lehteen juuri puhjenneet koivut ovat minulle erityisen rakkaita, ne tuovat mieleen muistoja lapsuudesta, Karjalasta… Niin kuin Lauri Pohjanpää kirjoitti: ”Ja ma muistan ne koivut ritvaiset Laila Hirvisaari |
