Hyvät lukijat!

Syksy merkitsee maanviljelijöille ja puutarhan hoitajille sadonkorjuun aikaa. Se ei ole vain kultaisia vainioita ja kauniita omenatarhoja, vaikka niistä nauttikaamme, yhtä hyvin se on raskasta työtä sateisina ja kolean pilvisinä päivinä. Siitä minullakin on omakohtaista kokemusta, kun koulutyttönä olin mukana sokerijuurikasta nostamassa. Mutta sato on saatava talteen!

Monille kirjailijoille syksy merkitsee myös työn valmistumista ja kirjan ilmestymistä lukijoiden ja kriitikoiden arvioitavaksi. Aina yhtä aralla mielellä odottaa lehtiarvosteluja, siihen ei vuosien kokemuskaan tunnu auttavan. Harvassa työssä joutuu kerta toisensa jälkeen asettumaan tällä tavoin julkisesti tuomiolle.

Onneksi ajatukset voi suunnata tulevaan. Olen jo täysin uppoutunut tulevan romaanin taustamateriaalin tutkimiseen ja löytänyt uusia mielenkiintoisia alueita itsenäistyvän Suomen historiasta. Minua kiehtoo myös Viron historia, saapa nähdä, mihin suuntaan romaanihenkilöitteni tiet kulkevat. Viime kesänä vietin tyttärieni ja heidän perheittensä kanssa joitakin ihania lomaviikkoja Saarenmaalla, Kuressaaressa, ja sekin antoi uusia ideoita.

Paitsi historiallisten lähdekirjojen parissa aikani kuluu näin syksyllä uusien juuri ilmestyneiden teosten äärellä. Luen ja ihailen suomalaisten kirjailijoiden luomisvoimaa, monet heistä ovat vanhoja ystäviä, joiden onnistumisesta erityisesti iloitsen. Lukeminen on syysiltojen suuria iloja, ei haittaa onko sää kuulas tai kolea, kun on kirja kädessä se on aina sopiva. Ja olen samaa mieltä kuin ystäväni ja kollegani Bo Carpelan, joka on sanonut, että lukeminen ei merkitse maailmasta pois vetäytymistä vaan maailmaan syventymistä, se lisää ymmärrystämme siitä millaisia me ihmiset olemme. Muuten tästä Bo Carpelanista; ottakaapa ja lukekaapa hänen viimeinen teoksensa Lapsuus, se koskettaa sydänjuuria myöten.

Toivotan teille kaikille hyvää lukusyksyä!

Laila Hirvisaari