Kirjat olivat Laila Hirvisaaren lapsuudenkodissa tärkeitä ja arvostettuja. Isoäidin ja äidin ansiosta myös runot tulivat tulevalle kirjailijalle tutuiksi jo pienestä pitäen. Lukeminen loi pohjaa omalle kirjoittamiselle ja antoi eväitä elämään.

Tähän kokoelmaan sisältyy sekä kotimaista että käännöslyriikkaa – monille rakkaita tuttuja runoja, mutta myös harvinaisia ja yllättäviäkin löytöjä. Useat niistä ovat sisältyneet Hirvisaaren romaaneihin tai hän on siteerannut niitä puheissaan. Tässä kirjassa hän kertoo myös runoihin liittyvistä muistikuvista ja tilanteista joissa on ne kuullut tai lukenut.

Kun tuore kirjailija Laila Hirvisaari kirjoitti esikoisromaaniinsa Lehmusten kaupunki omistuskirjoituksen kotiväelleen, hän siteerasi Lauri Pohjanpäätä: ”Ja ma muistan ne koivut ritvaiset / siellä viheriäisessä haassa. / Ei missään niin valkeita koivuja kasva / kuin kaukana lapsuuden maassa.”